KIRJASTON TAIPALEELTA

Kirjastomme 120-vuotisjuhlaa vietettiin virallisesti 1.11.1998, vaikka jo 138 vuotta sitten Rääkkylässä oli kirjastotoimintaa. Silloin papisto alkoi talvella 1860 koota "kylälukujen" yhteydessä varoja lainakirjaston perustamiseksi. Rahaa kerättiin myös pitäjään muuttaneilta henkilöiltä viisi kopeekkaa hengeltä, rippikoulussa "laiskanlukijoiksi" osoittautuneilta kymmenen kopeekkaa ja jokaiselta ripille päässeeltä viisi kopeekkaa. Keräystuotto yhdessä tarkoitukseen annettujen lahjoitusten kanssa muodostivat yli 50 ruplan pääoman. Sillä hankittiin lähinnä Kuopiosta Aschanin kirjakaupasta sekä Viipurista että Joensuusta 102 nidettä, jotka aikalaisten kuvauksen mukaan "lentelevät ympäri pitäjässä". Tätä kirjastoa hoiti varakirkkoherra J. Igonin. Vuoden 1863 jälkeen merkinnät pöytäkirjoista loppuvat. Luultavasti syynä ovat saman vuosikymmenen ankarat pula- ja nälkävuodet. Pitäjän viljamakasiinista ei ollut antaa edes siemeniä kylvöaikaan. Kukapa silloin olisi huolehtinut kirjoista, kun suolen mutkissa ei ollut ruuan murentakaan.

Siirrymme vuoteen 1878, silloin 4.11. kokoontui nykyisessä Kauppalan pihassa olevassa tuparakennuksessa joukko kirjaston innokkaita kannattajia. Tilaisuudessa laaditun pöytäkirjan mukaan valittiin 7-henkinen toimikunta, jonka puheenjohtajana oli nuori pastori Iisakki Puustinen, kirjaston hoitajaksi tuli Helena Hirvonen. Kirjastokaappina oli Helena Hirvosen isän kirjoituspöydän sivulla oleva kaappi.

Kokouksessa määrättiin jokainen kirjan lainaaja maksamaan kuukauden lainasta 10 p ja pieneltä kirjalta 5 p. Kirjaston toimikunnalle annettiin velvoittava tehtävä kirjaston säilyttämisestä ja kartuttamisesta.

Kirjaston perustamiseen oli johtanut paikkakunnan nuorison koko kesän jatkunut kokoontumissarja. Tavallisesti sunnuntai-iltaisin oli kokoonnuttu Kinnulan avarassa tuvassa pastori Iisakki Puustisen johdolla. Mukaan liittyi Rääkkylässä kesäänsä viettävä runoilija J.H. Erkko. Pastori Puustinen luki usein Yrjö Koskisen teosta "johtavia aatteita ihmiskunnan historiasta".

Erkko lausui omia runojaan ja otteita Vänrikki Stoolin tarinoista; laulettiin isänmaallisia lauluja. Erkon innoittajana oli Helena Hirvonen, joka silloin oli 18-vuotias, kaunis ja henkevä neito. Näissä kokoontumisissa syntyi keskustelua kirjallisuudesta ja kirjastoista. Nuoret innostuivat ja päättivät järjestää lotterit (arpajaiset) kirjaston saamiseksi. Voitoiksi kerättiin mm. lapioita, haravia ja muita tarvekaluja, jopa virsutkin. Päivää ennen arpajaisia sidottiin seppeleitä Kauppalan pihalla. Erkko kirjoitti silloin runonsa "Kelle seppelettä".

Lotterit pidettiin Paksussaniemessä kauniina elokuun iltana. Rahaa kertyi noin 150 mk - kirjoja sillä summalla saatiin 50 - 60 kappaletta. Tästä alkoi nykyinen kirjastomme.

Vuonna 1893 (11.12.1893) kuntakokous perusti varsinaisen lainakirjaston. Sille laadittiin ohjesääntö, jonka Kuopion läänin kuvernööri hyväksyi 17.1.1894. Ohjesääntö on tarkka ja yksityiskohtainen: kirjojen lainaus on maksutonta ja kirjoja lainataan luotettaville henkilöille ainoastaan kaksi nidettä kerrallaan.

Jo 1800-luvun lopulla saatiin ensimmäiset sivukirjastot. Kaikkiaan sivukirjastoja oli 13:ssa eri kylässä. Osa lakkautui koulujen loputtua ja loputkin v. 1972. Vain Rasivaaran sivukirjasto jäi.

1900-luvun alussa oli Rääkkylässä myös kiertävä "kirjasto"; laatikko, johon valittiin sopivia kirjoja ja jota kierrätettiin kylältä kylälle noin puolen vuoden välein. Tätä voidaan pitää kirjastoauton edeltäjänä.

Kirjastoauto saatiin kuntaamme v. 1972. Kirjastoauto ajoi reittinsä viikon välein ja oli odotettu vieras varsinkin kouluilla, joilta oppilaskirjastot oli lakkautettu. Vuonna 1987 saatiin uusi toimivampi kirjastoauto. Lainauksia oli paljon. Palveluja myytiin naapurikuntiinkin.

Kirjaston talous

Alussa kirjaston kustannuksia koottiin kirkollisilla maksuilla, keräyksillä, lahjoituksilla, maksullisilla iltamilla, juhlien tuloilla, sakkorahoilla. Vuonna 1891 kunta antoi ensi kerran kirjastolle avustusta 100 mk. Vuonna 1899 avustus oli 300 mk.

Seuraavina vuosina avustus oli sattuman varaista ja jopa petoeläinten hävitykseen annettiin enemmän varoja kuin kirjastolle. Vuodesta 1924 alkaen kirjasto alkoi saada toimintaansa valtionavustusta ja sillä on ollut ratkaiseva merkitys kirjaston toiminnalle ja kehitykselle. Nykyiset säästöpäätökset vaikuttavat haitallisesti myös kirjaston toimintaan.

Kirjojen valinta ja hankkiminen

Vuosina 1870-1880 kansankirjaston sääntöjen mukaan: "Kirjastoon ostetaan kirjoja, jotka ovat vaihtelevaa laatua, varsinkin uskonnollisia, historiallisia, maantieteellisiä, luonnonhistoriallisia, taloudellisia, elämänkertomuksia mainioista henkilöistä, matkakertomuksia sekä yleensä hyödyllisiä kansantajuisia kirjoituksia."

Vuonna 1894 hyväksytyssä Rääkkylän lainakirjaston ohjesäännössä sanotaan, että lainakirjaston tarkoituksena on valmistaa tilaisuutta huvittavan ja hyödyllisen kristillissiveellisellä pohjalla olevan kirjallisuuden lukemiseen. Taas 1900-luvun alkupuolella Kirjastokomitea (1914) antoi seuraavan ohjeen: "Kirjavalinnassa olisi silmällä pidettävä etupäässä tietokirjallisuutta sekä arvokasta kaunokirjallisuutta ja että ainoastaan silloin kun kyseessä on lasten kirjastojen avustaminen ja pysyväisten kirjakokoelmien kokoonpano, joiden tarkoitus on herättää lukuhalua ns. hupikirjallisuuskin olisi huomioon otettava."

Toisaalta jo 1900-luvun vaihteessa todettiin ja ehkäpä vieläkin paikkansa pitävä on olettamus, että varsinkin sellaiset henkilöt, jotka ovat raskaassa ruumiillisessa työssä useimmiten suloisesti nukahtavat luettuansa lyhyenkin hetken, jollei luettava ole erinomaisen halukasta ja naurettavaa.

Kirjat valitsi alussa kirjaston toimikunta, johtokunta. Nykyisin valinnat suorittaa kirjaston henkilökunta.

Lehdet

Lehtien osuus lukuharrastuksen ja tiedon levittäjänä todettiin suureksi jo 1800-luvun lopulla. Silloin tuli Pohjois-Karjalaankin useita lehtiä. Vuodelta 1884 (26.1.) löytyy kirjaston toimikunnan pöytäkirjasta pykälä: "Kirjastoon kuuluvat vielä sitomatta olevat kaksi vuosikertaa Kyläkirjaston kuvalehteä, Lasten kuvalehteä ja yksi vuosikerta Työmiehen toveria." Samoin käy selville, että kun ei ollut varoja hankkia kirjastolle lehden vuosikertaa, niin kyläläiset tilasivat niin monta vuosikertaa, että saatiin yksi ilmainen, palkkiovuosikerta, joka sitten tilattiin kirjastolle.

Pellervo on tullut kirjastolle ja vuosisadan alussa (1906). Välillä oli useita vuosikymmeniä, jolloin ei lehtiä tullut ollenkaan. Vasta 1970-luvulla sanoma- ja aikakausilehdet ovat olleet tärkeä osa kirjaston toimintaa ja saatiinhan nykyiseen kirjastoon lehtienlukusalikin.

Itsenäisyyspäivänä v. 1981 vietettiin kauan odotetun oman kirjaston vihkiäisiä. Sitä edelsi perusteellinen suunnittelu arkkitehtitoimisto Helasvuon ja kirjaston henkilökunnan kanssa. Haluttiin toimiva kirjasto, jota kuitenkin pystyttäisiin valvomaan ja hoitamaan vähällä  henkilökunnalla. Kirjasto onkin käytännössä osoittautunut hyvin toimivaksi. Kukapa silloin osasi suunnitella tilavarausta atk-laitteille ja niiden käyttäjille. Niillekin on paikka löytynyt näyttelytilasta.

Vuonna 1989 saatiin ensimmäinen tietokone. Vuonna 1994 aloitettiin aineiston vienti atk:lle. Atk-lainaus alkoi toukokuussa 1997. Nyt tietokoneita on asiakaskäytössä kuusi.

Lainaustoiminta

Rääkkyläläiset ovat olleet kirjaston perustamisesta lähtien innokkaita lainaajia ja lukijoita. Tietenkin yli 120 vuoden jaksoon liittyy laskukausia. Useimmiten nämä vuodet ovat olleet kansamme koettelemuksemme vaikeita vuosia tai yksinkertaisesti kirjastolla ei ollut varoja hankkia uusia kirjoja, joten lainaustoiminta väheni.

Suometar-lehden mukaan v. 1860 (nro 51) oli kirjoja lainassa 102 nidettä ja se into, jolla niitä lainataan, todistaa, että lukuhalua herättämään kansassa tuskin mikään voimallisemmin vaikuttaa kuin lainakirjastoin hankkiminen pitäjihin.

Kirjasto on aarreaitta, josta toivottavasti voimme edelleenkin lainata korvauksetta kirjallisuutta ja muuta materiaalia ja käyttää kirjaston monipuolisia palveluja.

Lähde: Väinö Gröhnin puheesta Rääkkylän kunnankirjaston 120-vuotisjuhlassa 1.11.1998.