Historia
Vanharääkkylä
Historia
Talonpojat
Historia
Aleksanteri II koolle kutsuma Suomen suurruhtinaskunnan valtiopäivät antoi asetuksen kunnallisesta itsehallinnosta maaseudulla vuonna 1865. Vanha pitäjän hallinto lakkautettiin, seurakunnan ja maallisen hallinnon asiat erotettiin toisistaan ja kirkkoherrat vapautettiin pitäjänsä hallinnollisten tehtävien hoidosta.
Ylimmäksi päättäväksi elimeksi tuli kuntakokous. Siihen saivat periaatteessa osallistua ketkä tahansa kuntalaiset, mutta äänioikeus oli ainoastaan maata omistavalla kuntalaisella eli käytännössä maatalojen isännillä. Periaatteessa kaikilla veroa maksavilla kunnan jäsenillä, jotka hallitsivat itseään ja omaisuutta, oli kokouksissa äänioikeus.
Virkamiehilläkään ei ollut äänioikeutta, ellei heillä ollut omaa maata omistuksessaan. Asiat valmisteli ja esitteli kuntakokoukselle kunnallislautakunta, jonka esimiehen eli puheenjohtajan ja jäsenet kuntakokous valitsi. Samoin kuntakokous valitsi oman puheenjohtajansa, jota kutsuttiin kunnan esimieheksi ja tämän varamiehen eli kunnan varaesimiehen.
Kaikki kunnalliset luottamushenkilöt valittiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kuntakokoukset kutsui koolle kunnan esimies ja lautakunnan kokoontumisista huolehti kunnallislautakunnan esimies. Yleensä kunnalle oli valittava oma kirjuri, sillä suhteellisen harvoilla sen ajan luottamusmiesisännistä oli kirjoitustaitoa. Kunnalliselämän alkuaikoina tämä kirjuri oli pitkään kunnan ainoa virkamies. Kaikki muut tehtävät hoidettiin luottamusmiesten toimesta.
Rääkkylässä ruvettiin puuhaamaan kuntakokousta koolle vasta kahdeksan vuoden jälkeen asetuksen antamisesta, silloinkin kuvernöörin määräyksestä. Ensimmäinen kuntakokous on pidetty 6.1.1874 kirkonkylällä Kinnulan talossa.
Ensimmäisenä kunnallislautakunnan esimiehenä on toiminut maanviljelijä Mikko Hirvonen Jaamalta. Tehtäviin kuului pitäjän makasiinin, vaivaistalon ja hätäapurahaston hoito sekä tilinteot, myöhemmin myös palorahain ylöskanto. Palkkansa esimies sai jyvinä.
Vuonna 1885 kuntakokous on perustanut maanviljelysrahaston, jonka varoilla on käynnistetty viemäriojien kaivaminen viljelykelpoisille soille. Kuntalaiset ovat joutuneet käyttämään myös hätäapurahastoa, koska 1870-luku sekä vuodet 1891 ja 1892 olivat raskaita katovuosia. Vielä vuonna 1902 kuntakokous on päättänyt pyytää yleisen hädän nimissä valtion varoista 10.000 mk ja hätäapurahoista 13.000 mk viljan ostoa varten. Viljaa ostettiin tuolloin Venäjältä.
Tulipalojen sammuttaminen ja tulipalossa tuhoutuneen omaisuuden korvaus on ollut kunnallislautakunnan keskeisimpiä huolenaiheita alusta pitäen. Kirjoittamistaidottomat ihmiset saivat käydä esittämässä asiansa lautakunnan kokouksessa.
Kunta hankki myös paloruiskuja, jotka yleensä sijoitettiin kylällä koulujen lähistölle. Ruisku- ja palokopit olivat käytössä vielä pitkään sotien jälkeenkin ja sammutusmiesryhmät oli nimetty.
Kansakoulusta yhtenäiseen perusopetukseen
Opetus toteutui maassamme vuosien 1843 ja 1856 koulujärjestyksien perusteella. Tavoitteena oli kansanopetuksen parantaminen ja sivistyksen tason nostaminen.
Kansakoulujen perustamisessa vilkkain kausi oli vuosien 1870 - 1890 välillä, koska vuoden 1865 kunnallisasetus määräsi perustamaan kouluja eri piireihin. Aktiivisin aloitteentekijäryhmä paikallistasolla oli papisto. Paikallisen väestön suuri enemmistö - rahvas ja talonpojat - olivat puolestaan aktiivisia kansakoulujen vastustamisessa.
Kahdeksassa kunnassa kymmenestä nämä ryhmät asettuivat vastustamaan ensimmäisen kansakoulun perustamista. Vastustajien pääargumentti oli talous. Myös kansakoulutietojen hyödyllisyydestä esitettiin runsaasti epäilyjä. Kansakoulun perustamista ajaneet ryhmät saivat voimakasta tukea hankkeelleen kuvernööreiltä, jotka olivat kruunun korkeimpia edustajia läänien alueella. Paikallistasolla ensimmäisten kansakoulujen perustaminen näyttää olleen projekti, jonka suhteen eri väestöryhmillä oli jyrkästi toisistaan eroavia näkemyksiä.
Valistunut opettajisto vaati korkeatasoista julkista alkeisopetusta ja papisto oli edelleen sillä kannalla, että kirkollisten koulujen pitäisi syrjäyttää kansakoulut. Kiista ratkesi vasta vuoden 1891 valtiopäivillä.
Rääkkylässä muiden kuntien tapaan kansanopetus tapahtui ns. kiertokouluissa. Lukemisen, kirjoittamisen, laskennon ja uskonnonopettamisesta huolehti seurakunta.
Rääkkylässä ensimmäisen varsinaisen kansakoulun perustamiseksi tarvittiin kuusi kuntakokouskautta ja 18 vuotta. Viimeinenkin kuntakokous vuonna 1890 antoi kansakouluasian raueta murskaluvuin 1219 - 182.
Läänin kuvernööri kuitenkin määräsi 1000 markan uhkasakolla koulun aloitettavaksi 1891. Tästäkin päätöksestä vielä koulun vastustajat valittivat senaattiin, mutta senaatti vahvisti kuvernöörin päätöksen ja vuoden 1892 kuntakokous suostui aloittamaan kansakoulun.
Oppivelvollisuuslaki syntyi vasta vuonna 1921. Tuota vuotta edeltävänä aikana oli keskusteltu varsin runsaasti myös koulupakosta. Asian ratkaisi Gygnaeuksen jo 1800-luvulla esittämä mielipide: kansakoulu tulee koko kansan kouluksi vain siinä tapauksessa, että se saa juurtua vapauden ilmapiirissä.
Vuoden 1897 valtiopäiville Y.K. Yrjö-Koskinen valmisteli koulupiirijakoesityksen, jonka mukaan kunnan piti jakaa alueensa koulupiireihin siten, että jokainen kouluikäinen voi käydä oman piirin koulua, eikä matka saanut olla yleensä viittä kilometriä pidempi.
Merkittävää on, että vuoden 1921 oppivelvollisuuslain toteuttamisaikaa myönnettiin kaupungeissa 5 vuotta ja maaseudulla 16 vuotta. Koko laajuudessaan laki tuli voimaan vasta 1937. Tosin silloinkin noin 13 % oppivelvollisista jäi ilman opetusta.
Rääkkylän kouluolojen (koulutoimen arkisto 2002) tarkastelu osoittaa, että ensimmäinen koulu on aloittanut 56 oppilaan kouluna 1892 kirkonkylällä Kinnulan talossa, ensimmäinen opettaja oli August Korhonen. Toinen koulu tuli vuonna 1897 Rasivaaran, jonne tuli 49 oppilasta. Niemisen koulu, joka sijaitsi Kompakalla, aloitti toimintansa vuonna 1898.
Rääkkylän kunnan arkistoihin kerätyt tiedot osoittavat, että kaksi vuotta myöhemmin on rakennettu Oravisaloon koulu. Niemisessä on aloitusvuonna opetellut aakkosia 57 koululaista ja Oravisalossa 54 koululaista.
Viime vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä ovat koulunsa saaneet Hypönniemi 1901, Heinoniemi 1904 ja Haapasalmi 1907. Rasisalon ja Varpasalon koulut ovat rakennetut vuonna 1913, Salonkylän koulu vuonna 1918 ja Jaaman koulu vuonna 1919. Sintsi on saanut koulunsa vuonna 1922 ja Rajaselkä vuonna 1938. Koulurakentamisen tasainen tahti jatkui vuonna 1944, jolloin Vihtavaaraan valmistui koulu. Pötsönlahti sai koulunsa 1947, Nieminen 1955 ja Vannila 1957. Heinoniemen ja Vihtavaaran kylät siirtyivät vuonna 1954 Kiteen kuntaan. Nekin koulut ovat jo lakkautuneet.
Rääkkyläläiset ovat kouluolojensa kohentajina olleet hitaan alun jälkeen edistyksellisiä. Yksityinen oppikoulu on perustettu 1950-luvulla ja ensimmäisten joukossa Rääkkylän kunta lähti toteuttamaan peruskoulua 1970-luvun alussa.
Rääkkylässä on nykyisin yksi yhtenäinen peruskoulu, joka sijaitsee kirkonkylällä. Rääkkylän koulussa toimivat alaluokat 0 - 6 ja yläluokat 7 - 9.
Terveydenhoito
Rääkkylä hoiti vaivaisensa ennen kunnallisasetuksen antamista paremmin kuin naapurinsa. Silti terveydenhoidon edistämisen kohdalla kuntakokous vielä 1893 totesi, ettei Rääkkylän harvaanasutulla seudulla tarvittaisi terveydenhoidon ohjesääntöä. Kuntakokouksen mukaan Rääkkylässä ei ollut terveydelle haitallisia teollisuuslaitoksia, sitä paitsi pitäjän ollessa vesien ympäröimä terveydentila on ollut tyydyttävä.
Täällä seurakunnan lukkari ja suntio ovat huolehtineet siitä, että kaikki lapset tulivat rokotetuiksi. Ensimmäinen kätilön virka on perustettu 1889.
1900-luvulle tultaessa lääkäripalveluja on saatu Joensuusta ja varsinkin Kiteeltä, josta käsin tohtori Hannes Tikka kävi pari kertaa kuukaudessa pitämässä vastaanottoa.
Myöhemmin Rääkkylässä on toiminut kunnanlääkäreitä. Noin neljännesvuosisata sitten Kitee, Rääkkylä ja Kesälahti perustivat yhteisen kansanterveyden kuntainliiton, joka toimii kansanterveyslain mukaisesti tänä päivänäkin. Rääkkylän terveysasemalla on lääkärivastaanotto, terveydenhoitopalvelut, kotisairaanhoito, hammashuolto ja vuodeosasto.
Rääkkylän kunta edistää terveyttä ja parantaa kuntalaisten sairauksia noin 5 miljoonalla eurolla vuosittain. Se vastaa noin 36 %:n osuutta kunnan kokonaismenoista.
Vaivaishuollosta sosiaalihuoltoon
Vaivaisten ruotujako onnistui Rääkkylässä hyvin, mutta kun piti rakentaa vaivaistalo, asiat mutkistuivat. Lääninkuvernöörin määräyksellä perustettiin köyhäinhoitolaitos ja ohjesääntö. Vasta senaatin määräyksellä hankittiin vaivaistalo. Vuodesta 1895 lähtien vaivaistalo toimii seurakunnalta ostetussa pappilassa 30 vuoden ajan. Ajanoloon rakennettiin lisärakennuksia kun pappila kävi ahtaaksi.
Sosiaalitoimi on tänään laaja turvaverkkokokonaisuus palvelukeskuksineen, viherpolkuineen, kotipalveluineen ja vammaispalveluineen.
Sosiaalitoimen osuus kunnan käyttömenoista on tänä päivänä 3,3 miljoonaa euroa eli 24 % kaikista menoista.
Lähteet
PITÄJÄ RAJOJEN MAILLA
Kitee ja Rääkkylä vuoteen 1870
Valmistunut v. 1994. Kirjoittaja Pekka Kauppinen.
(Timo Miettinen, Kari Pitkänen, Marja Simola)
Eero Kankaanrinnan esitelmä satavuotisjuhlassa
Rääkkylän kunnan arkisto